|
>> etusivu >> Projektin jäsenet >> Päivi Lappalainen
Päivi Lappalainen 
Professori
pailappa@utu.fi
Perustutkinto
Aloitin opiskeluni Turun yliopistossa vuonna 1974 pääaineena kotimainen kirjallisuus.
Sittemmin tulin opiskelleeksi pääaineeni ohella folkloristiikkaa, suomalais-ugrilaista
kielentutkimusta, kulttuurihistoriaa sekä joitakin yhteiskuntatieteellisen ja
kasvatustieteellisen tiedekunnan aineita. Laajasta aineyhdistelmästäni huolimatta valmistuin
suhteellisen säädyllisessä ajassa eli alkuvuodesta 1981, jolloin sain myös ensimmäisen
sijaisuuteni kotimaisen kirjallisuuden assistenttina. Sille tielle olen jäänyt.
Jatko-opiskelu
Graduni ja lisensiaatintyöni pohjautuvat reseptioteoriaan ja käsittelivät Lauri Viljasen
kriitikontyötä. Vuonna 1993 tarkistetussa väitöskirjassani vaihdoin näkökulman
esseistiikkaan, ja tarkastelin Lauri Viljasen vuosina 1929-1974 julkaisemissa
esseekokoelmissa ilmenevää kirjallisuuskäsitystä. Tällöin jouduin tutustumaan sangen
laajalti paitsi suomalaisen kirjallisuuden ja kirjallisuustutkimuksen historiaan myös
kyseisten vuosikymmenten kulttuuriseen elämään.
Puurrettuani saman aineiston kanssa monta vuotta jätin sen lepäämään ja vasta keväällä
2000 pidin esseestä luentosarjan saamatta sen pahempia allergisia reaktioita.
Tutkimusintressit
Huolimatta siitä, että olen uhrannut sangen monta tutkijanvuotta yhden ja saman miehen
elämäntyölle, varsinainen tutkimuksellinen intohimoni on suuntautunut naistutkimukseen ja
feministiseen kirjallisuudentutkimukseen. Toimin usean vuoden ajan naistutkimuksen
vastuuhenkilönä Turun yliopistossa ja olin mukana välillä sangen kiemuraisessakin
prosessissa, jonka lopputuloksena meillekin saatiin viisivuotinen naistutkimuksen
professuuri. Hoidin myös kyseistä professuuria virantäytön ollessa kesken.
Feministisessä kirjallisuudentutkimuksessa olen ollut kiinnostunut toisaalta teoriaan,
toisaalta 1800-luvun lopun ja 1920- ja 30-luvun kirjallisuuteen, erityisesti naisten
kirjoittamaan kirjallisuuteen, liittyvistä kysymyksistä. Tällöin olen pohtinut mm. äidin ja
tyttären väliseen suhteeseen liittyvää problematiikkaa.
Välillä olen tehnyt ekskursioita naisdekkarien maailmaan ja pohtinut jopa kysymystä,
voiko nainen olla intellektuelli. Aivan viime aikoina olen keskittynyt 1880- ja 1890-luvun
kirjallisuuteen. Törmätessäni tässä yhteydessä mm. suomaisen tyttökirjan syntyyn, ovat
kyseisen kirjallisuudenlajin ongelmat alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän.
Päivitetty 6.8.2001

Takaisin etusivulle
|